torstai 7. maaliskuuta 2013

Luontokerho Lauhan laduilla

Lauhanvuori 1.3.2013. Lasten luontokerho teki talviloman hiihtoretken tänä vuonna Lauhanvuorelle. Retkelle startattiin lomaviikon lopulla, perjantaina aamupäivällä. Mukaan pakattiin niin hiihtovarusteet kuin eväät ja polttopuutkin.

Helmikuun viimeinen viikko alkoi sumuisena. Puolen viikon maissa näytti jo siltä, että vesisade hyvästelee hiihtokelit tältä talvelta. Retkikohteena pohdittiin myös Niinistön ja Säläisjärven latuja, mutta varman lumitilanteen vuoksi hiihtoretki päätettiin kuitenkin tehdä Lauhan maastoon.

Katkennut puu. Kuva: P. P.

Lauhan laelle vievä tie osoittautui olevan normaalissa talvikunnossa. Taikapolun innostamana sukset suunnattiin Lauhassa Spitaalijärvelle. Aiemman kaltaisia tykkylumia ei päästy ihailemaan enää laellakaan, mutta katkenneet puut antoivat kuitenkin aavistuksen kantamastaan kuormasta.

Latu Spitaalijärvelle. Kuva: P. P.

Auto jätetiin näkötornin juurella sijaitsevalle parkkipaikalle, josta oli helppo lähteä Spitaalijärvelle vievälle ladulle. Luontokerholaiset hiihtivät innokkaina kaukana edellä. Alaspäin viettävä maasto sai suksiin vauhtia ja, kun isommilta yhteentörmäyksiltä vältyttiin, vielä jälkikäteenkin erityiskiitokset.

400 m Spitaalijärven etelärannalle. Kuva: P. P.

Spitaalijärven itäpuolen nuotiopaikka oli varattu, joten matkaa jatkettiin eteläpuolelle. Varusteita vetäessä nuotiopaikkojen väli tuntui kyllä pidemmältä kuin 400 metriä, mutta ehkäpä matka on mitattu kesäkelein polkua pitkin. Ladulta pois oikopoluille ei ollut asiaa - ainakaan ilman suksia - tämä ja lumikerroksen paksuus tuli kyllä selväksi retken kuluessa.

Makkaranpaistossa. Kuva: P. P.

Spitaalijärveltä keittokatoksen tulisijaan osunut tuuli yritti sekoittaa suunnitelmat ja puhalsi pariin otteeseen liekit sammuksiin, ennen kuin tuli pääsi kunnolla alkuun. Lopulta tuli paloi kuitenkin iloisesti ja evästaukoon kuuluvat makkarat saatiin paistettua sekä kaakaot juotua.

 Nousu Lauhan laelle. Kuva: P. P.

Lauhanvuoren komeimmaksi rinteeksi mainittu lasku piti paluumatkalla kivuta ylös. Nousu ja suksien lipsuminen muistutti seuraavana päivänä, kieltämättä, ainakin aikuisia. Luontokerholaiset tuntuivat olevan aina vaan yhtä reippaassa kunnossa kuin pitkällä Karhunpolulla yli vuoden nuorempina.

Talvinen satumetsä. Kuva: P. P.

Nousun aikana oli kuitenkin hyvä ihailla rinteessä kasvavia, mitä eriskummallisimpia puita - kuin satumetsää talvella. Mieleen jäi itämään ajatus kesäisestä retkestä Lauhan maisemiin, Kivijadalle ja Aumakivelle sekä Spitaalijärven rannalle uimaan. Järven vesi on pH-luvultaan 4,7, siis hyvin hapanta ja tarinoiden mukaan jopa ihosairauksia parantavaa. - P. P.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti