Pikkulintujen pesinnät olivat tänä vuonna vielä alkutekijöissään pönttöbongauksen aikoihin. Pesissä oli elämää, mutta kovin ahkeraa lintujen lentoa ei päästy katselemaan.
Keltasirkku (Emberiza citricella). Kuva: P. P.
Heinäkuun lopussa keltasirkut päättivät järjestää ihan oman tapahtumansa. Keltasirkku (Emberiza citricella) on nimensä mukaisesti sirkkujen heimoon kuuluva keltainen varpuslintu. Se viihtyy avoimilla alueilla, kuten hakkuuaukeilla, pellonreunoissa tai maalla pihapiireissä, joissa on puita tai pensaita ravinnoksi kelpaavine siemenineen.
Keltasirkkuemo poikasensa kanssa. Kuva: P. P.
Keltasirkku tekee pesän maahan hyvään piiloon. Sillä on noin 3-6 munaa, joita naaras hautoo 12-13 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä suunnilleen 12 vuorokauden ikäisinä ja oppivat lentämään vasta sen jälkeen.
Naaras voi munia vielä toisenkin pesueen, mutta siinä on munia yleensä vähemmän kuin ensimmäisessä. Emolinnut huolehtivat poikasistaan pesästä lähtemisen jälkeen vielä viikon tai kaksi.
Keltasirkun poikasen tasapainoilua. Kuva: P. P.
Aurinkoisena heinäkuun päivänä keltasirkkuemo oli tullut kahden poikasensa kanssa pihapiirin mäntyyn ruokailemaan - sirkutus oli valtava. Pienet olivat vielä lähes lentotaidottomia, ne olivat lähteneet pesästä ehkä päivä, pari aiemmin, joten todennäköisesti ne olivat toisen pesueen poikasia. Ne opettelivat yhtä aikaa oksasta - tai pitkistä neulasista - kiinni pitämistä ja tasapainoilua, ruokailua ja pyrähdystä seuraavalle oksalle... Emolintu antoi niille äidillisiä ohjeita ja harjoittelu jatkui.
Keltasirkkujen sirkutusta ja opettelua pääsee katsomaan alla olevasta videosta. - P. P.
Keltasirkkuperheen elämää. Video: K. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti