Kiipeäminen Loukajanvuorelle tuli kerhon ohjelmaan pikaisella varoitusajalla, mutta paikalle pääsi silti mukava määrä kerholaisia ja heidän äitejään. Vetäjänä oli Rasti-Kurikan Aulis Hahtola, joten Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja ja valokuvaaja pääsivät seuraamaan kerholaisia vauhdikkaissa ja vaihtelevassa olosuhteissa.
Ensin luontokerholaiset saivat tutustua ympäristöön, sillä Loukajanvuoren maasto oli täysin uusi kokemus isoine nousuineen ja hiekkateineen. Tutustumiskierroksen jälkeen vuorossa oli rastien etsimistä yhdessä vetäjän kanssa. Pienimmät osallistujat taisivat kyllä juuttua mustikkamättäille ja kaikkein pienin vauvasisarus nukkui tyytyväisenä kodan katveessa.
Evästauon jälkeen kerholaiset kapusivat innokkaina näkötorniin. Pienimmilläkään ei juuri päätä huimannut, vaan he uskaltautuivat noin 27 metriä korkean tornin välitasanteelle saakka ihailemaan kesämaisemaa ja Pohjanmaan lakeutta. Näkötornin korkeuden arvioi toimituksen autonkuljettaja, raskulainen hänkin.
Rohkeimmat luontokerholaiset jatkoivat kuitenkin matkaansa vielä korkeammalle, tornin laelle asti eli noin 165 metriin merenpinnan yläpuolelle. Alaspäin laskeutuminen oli hivenen haasteellisempaa kuin ylös kapuaminen, mutta silti myös maahan päästiin kunnialla. Seuraavalla kerralla vuori maastoineen ja näkötorni kotineen on jo hieman tutumpi, niin luontokerholaisille kuin toimituksellekin. - P. P.
Maaseudun Tulevaisuuden lehtijuttu Rasti-Kurikan lasten luontokerhosta on luettavissa heinäkuun viimeisen viikonvaihteen numerosta.
Julkaistu 13.10.2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti