Lauhanvuori 1.3.2013. Lasten luontokerho teki talviloman hiihtoretken tänä vuonna Lauhanvuorelle. Retkelle startattiin lomaviikon lopulla, perjantaina aamupäivällä. Mukaan pakattiin niin hiihtovarusteet kuin eväät ja polttopuutkin.
Helmikuun viimeinen viikko alkoi
sumuisena. Puolen viikon maissa näytti jo siltä, että vesisade hyvästelee hiihtokelit tältä talvelta. Retkikohteena pohdittiin myös
Niinistön ja Säläisjärven latuja, mutta varman lumitilanteen vuoksi hiihtoretki päätettiin kuitenkin tehdä
Lauhan maastoon.
Katkennut puu. Kuva: P. P.
Lauhan laelle vievä tie osoittautui olevan normaalissa talvikunnossa.
Taikapolun innostamana sukset suunnattiin Lauhassa Spitaalijärvelle. Aiemman kaltaisia
tykkylumia ei päästy ihailemaan enää laellakaan, mutta katkenneet puut antoivat kuitenkin aavistuksen kantamastaan kuormasta.
Latu Spitaalijärvelle. Kuva: P. P.
Auto jätetiin näkötornin juurella sijaitsevalle parkkipaikalle, josta oli helppo lähteä Spitaalijärvelle vievälle ladulle. Luontokerholaiset hiihtivät innokkaina kaukana edellä. Alaspäin viettävä maasto sai suksiin vauhtia ja, kun isommilta yhteentörmäyksiltä vältyttiin, vielä jälkikäteenkin erityiskiitokset.
400 m Spitaalijärven etelärannalle. Kuva: P. P.
Spitaalijärven itäpuolen nuotiopaikka oli varattu, joten matkaa
jatkettiin eteläpuolelle. Varusteita vetäessä nuotiopaikkojen väli
tuntui kyllä pidemmältä kuin 400 metriä, mutta ehkäpä matka on mitattu
kesäkelein polkua pitkin. Ladulta pois oikopoluille ei ollut asiaa -
ainakaan ilman suksia - tämä ja lumikerroksen paksuus tuli kyllä
selväksi retken kuluessa.
Makkaranpaistossa. Kuva: P. P.
Spitaalijärveltä keittokatoksen tulisijaan osunut tuuli yritti sekoittaa
suunnitelmat ja puhalsi pariin otteeseen liekit sammuksiin, ennen kuin
tuli pääsi kunnolla alkuun. Lopulta tuli paloi kuitenkin iloisesti ja
evästaukoon kuuluvat makkarat saatiin paistettua sekä kaakaot juotua.
Nousu Lauhan laelle. Kuva: P. P.
Lauhanvuoren
komeimmaksi rinteeksi
mainittu lasku piti paluumatkalla kivuta ylös. Nousu ja suksien
lipsuminen muistutti seuraavana päivänä, kieltämättä, ainakin aikuisia.
Luontokerholaiset tuntuivat olevan aina vaan yhtä reippaassa kunnossa
kuin pitkällä Karhunpolulla yli vuoden nuorempina.
Talvinen satumetsä. Kuva: P. P.
Nousun aikana oli kuitenkin hyvä ihailla rinteessä kasvavia, mitä
eriskummalli
simpia puita - kuin satumetsää talvella. Mieleen jäi itämään
ajatus kesäisestä retkestä Lauhan maisemiin, Kivijadalle ja Aumakivelle sekä Spitaalijärven rannalle uimaan. Järven vesi
on pH-luvultaan 4,7, siis hyvin hapanta ja tarinoiden mukaan jopa ihosairauksia parantavaa.
- P. P.