torstai 17. toukokuuta 2012

Jyllinkoskella pohdittiin luontorasteja

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina Jyllinkosken lehtomaaston alueella oli tarjolla kolme erilaista luontopolkua rasteineen. Lasten luontokerho laati luontorastit yhdessä Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen kanssa. Luontopolkuja oli kiertämässä paljon lapsiperheitä, mutta myös luonnossa liikkumisesta kiinnostuneita aikuisia.

Kysymysten ratkaisuja mietti lähes 80 seuruetta, yhteensä yli kaksisataa kiinnostunutta. Luontorastien aiheet vaihtelivat lehtomaaston puustosta ja kasvistosta aina linnustoon ja alueelle ripustettuihin linnunpönttöihin.

Ensimmäinen polku sijaitsi tasamaalla ja vei muuntajakopilta nuotiopaikalle. Polun alussa kysyttiin, mitä lintulajeja pienireikäisessä pöntössä voisi asua. Kyse oli 28 mm:n lentoaukosta, josta sopivat pienet tiaiset (sini-, hömö-, töyhtö- ja kuusitiainen) sekä kirjosieppo. Talitiainen ja varpunen tarvitsevat isompina 32 mm:n lentoaukon. Sen sijaan esimerkiksi peippo, västäräkki ja pajulintu rakentavat itse pesänsä, eivätkä pesi pöntöissä.

Muuntajakoppi Jyllinkoskella. Kuva: P. P.

Toinen luontopolku vei rappuja ja polkua pitkin ylös etelärinnettä aina padolle asti. Sen lopusta löytyy 50 mm:n lentoaukolla varustettu pönttö. Näin ison lentoaukon tarvitsevat kottarainen, leppälintu, tervapääsky ja käenpiika. Talitiainenkin voisi valita pöntön pienemmän puutteessa. Lentoaukon puolesta pönttö olisi hyvä myös pienimmälle pöllölle eli varpuspöllölle, mutta sisämitoiltaan pöntön pitää olla sille isompi.

Suurin osa kahden ensimmäisen luontopolun varteen viime syksynä ripustetuista pöntöistä on lentoaukoltaan 28 tai 32 mm. Isompia, noin 50 mm:n lentoaukollisia pönttöjä löytyy alueelta vain muutama. Yksi tällainen on nuotiopaikan vastarannalla sijaitseva harmaa pönttö. Se oli paikalla jo ennestään, joten ihan tarkkoja tietoja pöntöstä ei sen vuoksi ole. Etelärinteessä olevassa neljässä pöntössä on 32 mm:n lentoaukko. Niissä voivat pesiä talitiaisen ja varpusen lisäksi pikkuvarpunen ja kirjosieppokin.

Jyllinkosken maamerkki. Kuva: P. P.

Molempien polkujen varrella kysyttiin myös alueen puustosta. Alueen hienoin puu, iso mänty, on arviolta 14-16 metriä pitkä. Täsmällisesti sen voisi mitata esimerkiksi puun varjosta aurinkoisella ilmalla. Nuotiopaikalle vievän polun varrella kysytyt pikkulintujen pöntöt on ripustettu koivuun, pajuun ja leppään. Etelärinteessä polkua reunustavat leppien ja koivujen lisäksi kuuset ja männyt.

Rinteen korkein kohta sijaitsee kartan mukaan 65 m merenpinnasta. Rappusten lukumäärä, 58 kpl, ei tästä kauas heitä. Jyllinkosken Sähkölaitosmuseo ei siten sijaitse kovinkaan korkealla - saati Kurikan keskusta. Kurikan korkein paikka (Pikku Lehtivuori) on noin 191 m merenpinnan yläpuolella.

Jyllinkosken kevätkuohujen äärellä. Kuva: P. P.

Myös kolmas luontopolku sijaitsi lähes tasamaalla. Sillan takana kulkevan luontopolun varrella on luonnon muovaama taukopaikka sekä penkki. Pato sijaitsee sieltä katsoen lännessä, kuten myös kartasta pystyi päättelemään.

Tämän luontopolun varrella kukki kuun alussa keltaisenaan kevätlinnunsilmä. Luontorasteissa ei tätä kysytty, vaan muuta: Alueelta on tavattu lehtokasveista ainakin lehtotähtimöä, puna-ailakkia ja tesmaa. Myös muut mainitut lehtokasvit (ahomansikka, lehto-orvokki ja mesiangervo) ovat mahdollisia, mutta eivät ehkä kuitenkaan niin tyypillisiä juuri tälle alueelle. Kesän koittaessa näitä on syytä kuitenkin tarkkailla!


Kevätlinnunsilmä kukkii. Kuva: P. P.

Luontorastien mielenkiintoisimmat kysymykset koskivat alueen linnustoa: ulkoilupäivässä yleisö teki näkö- tai kuulohavainnon 25 eri lintulajista. Suuri osa eli yli puolet havainnoista koski pajulintuja, peippoja, talitiaisia tai räkättirastaita. Yli kolmasosa ilmoitti myös nähneensä tai kuulleensa lehtokerttuja, punakylkirastaita, kultarintoja, sinitiaisia, kyyhkyjä, kirjosieppoja, punarintoja, punavarpusia, västäräkkejä, kuoveja tai laulurastaita. Loput havainnot olivat yksittäisiä, mutta mm. telkkäparista teimme havainnon alueella viikkoa aiemmin. Muista vesilinnuista tai kahlaajista alueella on tavattu myös sinisorsia ja rantasipejä sekä lokeista kala- ja naurulokkeja.

Kaikista muista lehtomaaston alueella tavatuista päivälaulajista tehtiin luontopoluilla useampi havainto paitsi mustapääkertuista. Sitä oli kuultu vain yhden vastauksen mukaan. Yölaulajistakin kuultiin punarintoja ja laulurastaita. Lisäksi alueella voi kuulla satakielien, viitakerttusten ja viitasirkkalintujen laulua. Kannattaa siis herätä varhain jonain toukokuun tai alkukesän aamuna ja suunnistaa lintujen konserttiin Jyllinkoskelle! - P. P.

JK. Lue myös Kurikka-lehdessä 17.5.2012 julkaistu juttu aiheesta sekä postaus arvonnan voittajasta!

Julkaistu 17.05., päivitetty 25.08.2012.