Luontokerhon syyskausi jatkuu

Rasti-Kurikan täyttäessä pyöreät 30 vuotta jatkuu lasten luontokerhon toiminta vilkkaana vuoden viimeisellä neljänneksellä eli syyskaudella. Kesäkausi käynnistyi jo juhannuksena linturetkellä ja päättyi syyskuun lopussa majailun merkeissä. Luontokerho ehti kokoontua kesällä kaikkiaan yksitoista kertaa, vaikka välillä myös lomailtiin.

Linturetki tuulihaukan pesälle tehtiin toisena juhannussunnuntaina Kurikan luontoseuran opastuksella. Osallistujat saivat aimo annoksen tuulihaukkatietoutta lintujen rengastajilta, Kari Palolta ja Jari Hilliltä. Tuulihaukan poikasten kannalta rengastamista ei olisi enää voinut siirtää, sillä viikkoa myöhemmin ne olisivat olleet jo liian isoja ja karanneet saman tien aluskasvillisuuden sekaan.

Linturetkellä. Kuva: P. P.

Heti heinäkuun alussa luontokerhon ohjelmaan tuli toinenkin retki, tällä kertaa Loukajanvuorelle ja Luovan näkötorniin. Kerho sai nimittäin vieraita Maaseudun Tulevaisuuden toimituksesta, joka pääsi näkemään sekä isompia kerholaisia täydessä vauhdissa rasteja etsimässä että pienimpiä mustikkamättäillä. Lisäksi Luovan näkötornista tarjoutui tilaisuus ihalla pohjalaista peltomaisemaa.

Pohjanmaa. Kuva: P. P.

Heinäkuun helteillä luontokerho osallistui myös Kurikan Ryhdin kesäliikuntatoimintaan. Sen ohjaajina toimivat reippaat, tulevat liikunnanohjaajat Hannu Harju ja Topias Tuohimäki.

Helteiden jatkuessa vielä elokuullakin luontokerholaiset pääsivät uimaan Pitkämöön. Se olikin täysin toisenlainen kuin alkukesän tuulisella onkiretkellä! Uimisen ja rantaleikkien jälkeen ehdittiin myös kiipeillä liukumäessä.

Pitkämössä. Kuva: P. P.

Kesän mittaan luontokerholaisten keväinen majanrakennus kuusenoksista vaihtui puussa olevan majan kunnostamiseen ja siivoamiseen. Kerholaiset sisustivat majan innolla Kurikan Kirjakaupan lahjoittamilla luontoaiheisilla kuvilla, minkä jälkeen majan pikku pöydän ääressä oli mukava syödä eväitä.

Majan eläintarinoihin ilmestyi myös siili, jolle kerholaiset rakensivat syksyn lähestyessä kaksi ikiomaa talvipesää. Naulaustaidot olivat kehittyneet hurjasti keväisten linnunpönttötalkoiden jälkeen ja siili sai mökkinsä, ja sen täytteeksi vielä lehtiä. Rasti-Kurikan Aulis Hahtolan piirtämä pihakartta meni uudisrakennuksen myötä jälleen kerran uusiksi.

Siilin mökki. Kuva: P. P.

Kesäkaudella luontokerholaiset tutustuivat myös monenlaisiin perhosiin ja koppakuoriaisiin, heinäsirkkoihin ja onkimatoihin. Ötökkätuntemus vietiin heti käytännön tasolle maan ja kukkapenkkien kaivamiseen.

Nokkosperhonen. Kuva: P. P.

Eläinmaailman lisäksi tutuksi tuli myös kasvien keruu: mustikoiden poimiminen ja sienestys. Mustikassa viihdyttiin todella hyvin, välillä eväitä napostellen. Punaiset kärpässienet opittiin nopeasti jättämään rauhaan oravanruuaksi ja niiden sijaan poimittiin sanko täyteen kangasrouskuja - ja vähän muutakin.

Mustikanpoimijat. Kuva: P. P.

Luontokerhon aiheena oli vesi myös lähteiden etsimisretkellä. Käytännön suunnistustaitojen harjoittelu todella kannatti, sillä molemmat karttaan merkityt lähteet löytyivät, vaikka ne osoittautuivatkin kaivoiksi. Niiden kannella istuen oli kuitenkin hyvä pitää evästaukoa. Aito lähde päätettiin vielä etsiä.

Lähteitä etsimässä. Kuva: P. P.

Kesäkauden lopussa tuli todistettua myös kartanluvun sujuminen. Ruskealla värillä piirretyn rastin merkitys oli vanhemmille täyttä hepreaa, mutta päivänselvä juttu luontokerholaiselle: "Sehän on muurahaispesä!" - Hienoa nähdä, että oppi ei kaada ojaan, eikä muurahaispesään. - P. P.