tiistai 6. heinäkuuta 2010

Luontokerho rengastajan matkassa tuulihaukan pesällä

Kurikka 6.7.2010. Rasti-Kurikan lasten luontokerho otti lentävän lähdön kesäkauteen tekemällä retken tuulihaukan pesälle sunnuntaina 27.6 . Retkelle luontokerholaiset pääsivät rengastaja Kari Palon ja häntä avustaneen rengastaja Jari Hillin kanssa.

Tuulihaukan pesälle. Kuva: P. P.

Luontokerhon retki tuulihaukan pesälle suuntautui Juonenkylään ja sen lähiympäristöön. Retki rengastajien matkassa päästiin tekemään aurinkoisessa, joskin koleassa säässä. Onneksi tuuli ei kuitenkaan suuresti haitannut pesälle kiipeämistä.

- Tuulihaukan, kuten minkä tahansa linnun pesälle saa mennä vain luvan omistava rengastaja tai hänen apulaisensa, rengastaja Kari Palo teroitti luontokerholaisille ennen pesälle nousemista. Rengastusluvan saaminen edellyttää yliopiston valvoman tentin läpäisemistä.


Rengastaja pesällä. Kuva: P. P.

Palo kertoi kiivenneensä viime kaudella 2009 ylöspäin yhteensä kahdeksan kilometrin matkan, mikä tekee yli 340 linnunpesää. Lintuja hän rengasti viime kaudella yhteensä noin 1650 kappaletta, josta petolintujen poikasia oli suunnilleen 1300.

Rengastajat Palo ja Hill. Kuva: P. P.

Rengastuskausi alkaa maalis-huhtikuun vaihteessa, viimeistään huhtikuun alussa, ja se kestää heinäkuun alkuun. Muuna aikana tehdään ja puhdistetaan pönttöjä, suunnitellaan uutta kautta, kirjataan tulokset ylös ja toimitetaan ne Helsingin yliopiston rengastustoimistoon. Rengastaminen on maailman laajuista toimintaa - Suomessa se alkoi vuonna 1913.

Tuulihaukkojen rengastus on kiivaimmillaan juuri ennen juhannusta. Kari Palo rengastaa tikkoja, petolintuja, pöllöjä ja haukkoja eli hänen rengastettavikseen kuuluvat muun muassa palokärki ja käpytikka, korppi, tuulihaukka ja kanahaukka. Jari Hill rengastaa isokuovia, töyhtöhyyppää ja pikkutylliä sekä leppälintua. Molemmat rengastavat lähinnä Suupohjan alueella, mikä tarkoittaa käytännössä Jurvan, Kurikan, Kauhajoen, Isojoen, Karijoen, Närpiön ja Kristiinankaupungin alueita. Palo rengastaa lisäksi Merenkurkun eli Laihian ja Maalahden alueilla. Palkkaa rengastajat eivät työstään saa, vaan kyse on valvotusta vapaaehtoistyöstä.

Tuulihaukan poikanen. Kuva: P. P.

Ensimmäisessä pesässä oli kolme yli kolmeviikkoista tuulihaukan poikasta. Edellisellä käynnillä pesässä oli ollut viisi poikasta, joten huono myyrävuosi oli verottanut poikuetta. Rengastaja pakkasi poikaset reppuun ja toi repun maahan rengastusta varten.

Rengastetut. Kuva: P. P.

Toisessa pesässä edelliskerran piipittävistä munista oli kuoriutunut viisi tuulihaukan poikasta. Ne olivat selvästi nuorempia, vähän yli kaksiviikkoisia ja ihanteellisessa rengastusiässä. Rengastamisen lisäksi rengastajat kirjasivat ylös kaikista poikasista siiven mitan ja poikasen painon.

Poikaset ja kerholaiset. Kuva: P. P.

Tuulihaukan poikasten rengastaminen vaikutti luontokerholaisten mielestä ilmeisen mukavalta. Se kirvoitti erään kerholaisen suusta seuraavan kommentin:

- Se näytti niin kivalta, että minä rupeankin rengastajaksi. Ja minä rengastan vain tuulihaukkoja, mutta vasempaan jalkaan. - P. P.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti