perjantai 3. marraskuuta 2017

Jukka Lilja: Nightjar - Wings Upright

The mysterious life of the nightjar is described in the book of long-time nature photographer Jukka Lilja. Nightjar – Wings Upright is based upon 35 years of experience of this species (Caprimulgus europaeus), and of about 150 nest sightings around the Ostrobothnia region in Finland.


Nightjar – Wings Upright presents this nocturnal bird by photos and by stories containing completely new information about the species. It also attempts to correct some previous false beliefs about the behaviour of the bird.

Click to enlarge.

The book contains 160 pages and around 170 full-color images with both Finnish and English texts. It will be published in November 2017 and can be ordered directly from the publisher.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kaksi etsivää tekee tyhjäksi roistojen juonet

Kahden etsivän seikkailut saivat alkunsa kolme vuotta sitten tehdystä retkestä Karijoen Susiluolalle. Myös uusimman II etsivää -kirjan tapahtumat sijoittuvat Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle.

Kirja jatkuu siitä, mihin edellinen päättyi: Kauhajoen Pietarinkoskelta. Lisäksi seikkaillaan Pirunpesällä Jalasjärvellä, Vaasassa Marian kirkolla ja Söderfjärdenissä - ja seikkailu huipentuu Kaskisissa Sälgrundin majakalla sekä Karijoen Iso-Kakkorissa.

Vaikka edellisten seikkailujen tapahtumat täydentyvät uusimmassa kirjassa, on se oma itsenäinen kokonaisuutensa. Vauhdista ja juonenkäänteistä vastaa ainakin neljä vuorotellen sähläävää roistoa sekä heidän tielleen sattuvat etsivät, Christian ja Pete. Kukaan roistoista ei tykkää, kun pojat onnistuvat aina pysäyttämään heidän bisneksensä - poliisien suosiollisella avustuksella.

II etsivää ja valoja yössä -kirjan kirjoittaja on kurikkalainen Kristian Peltoniemi.  Hän on kiinnostunut luonnon ja eläinten lisäksi myös autoista ja keräilystä. Seikkailukirjaa voi ostaa suoraan kirjoittajalta, paikallisista kirjakaupoista tai kustantajalta.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Lintukirja Kehrääjä - Nightjar

Salaperäisen kehrääjän elämä saa lisää valoa ennen joulua ilmestyvän luontokuvaaja Jukka Liljan kirjan kautta. Kehrääjä - siivet pystyssä. Nightjar perustuu 35 vuoden kokemukseen lintulajista ja noin puoleentoistasataan pesälöytöön eri puolilta Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaata.


Kirja esittelee linnun kuvin ja kertomuksin, jotka sisältävät uutta tietoa lajista. Se myös korjaa linnusta liikkeellä olevia osin vääriä uskomuksia.

Kehrääjä - siivet pystyssä. Nightjar sisältää 160 sivua ja noin 170 nelivärikuvaa ja on tekstitetty myös englanniksi. Se on tilattavissa suoraan kustantajalta.

torstai 18. toukokuuta 2017

Luontokerho Iso-Kakkorissa 19.5.

Luontokerho nousee Iso-Kakkorin laelle Karijoella perjantaina 19.05.2017. Lähtöaika tulee ilmoittautuneille. Tällä kertaa mennään omin kyydein.

Varustaudu säänmukaisesti riittävän lämpimin vaattein ja sopivin jalkinein. Retkeilyä jatketaan keväällä ja kesällä.

Muinaisvuorten reitti, Iso-Kakkori. Kuva: P. P. 

Tervetuloa liikkumaan luonnossa!

PS. Tarkista, että lapsella ja itselläsi on voimassa oleva tapaturmavakuutus.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Käräjävuoren blogi laulaa Twitterissä

- Olen viirupöllö, Strix uralensis. Lensin Käräjävuorelle vuonna 2013, kun poikaseni käytiin rengastamassa. Jäin tarkkailemaan lähipuuhun ja taisin lennähtää päin kuvaajan seuruettakin. Jatkan reviirini puolustamista myös Twitterissä.

Viirupöllö. Kuva: P. P.

- Jag är en slaguggla. Vet du, vad man gör till vår natur? Vet du, hur vindkraften förstör skogar och fåglar och andra djur? Fölg mig och hjälp mig att förhindra det!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Sisilisko auringossa

Heinäkuun alkupäivinä aurinko helli, vaikka lämpömittarin lukemat eivät kovin korkealle kohonneetkaan. Mäntymetsässä kivien kolossa vilahti. Käärmekö?

Ei sentään, vaan sisilisko (Zootoca vivipara), maailman pohjoisin matelijalaji. Suomessa se on rauhoitettu.

Sisilisko (Zootoca vivipara). Kuva: P. P.

Suippopäinen otus kurkisteli kivien raosta. Minneköhän se oli matkalla? Ehkä kiipeämään tai uimaan?

Lähistöllä oli lammikko ja lämmintä metsää. Mutta ehkä se paistatteli vain päivää, eikä lähtisi mihinkään. Vaihtolämpöisenä sisilisko on aktiivinen juuri päivällä ja suosii aurinkoisia paikkoja.

Vaihtolämpöinen. Kuva: P. P.

Liian lähelle ei kannattaisi kuitenkaan mennä, ettei se tuntisi oloaan uhatuksi. Silloin se pudottaa häntänsä harhauttaakseen ahdistelijan. Häntä kasvaa kuitenkin ajan mittaan takaisin, joten sisilisko ei jää hännättömäksi. Ilman häntää aikuinen sisilisko on alle 7 cm pitkä, hännän kanssa noin 10-17,5 cm.

Tämä sisilisko näkyi olevan naaras, koska sen pää jatkui yhtä leveänä niskasta eteenpäin, eikä levennyt niskan kohdalla, eikä sen selässä takajalkojen takana näkynyt pullistumia, kuten koiraalla.

Sisiliskonaaras. Kuva: P. P.

Sisiliskojen kuvioinneissa voi olla paljon vaihtelua. Tämä yksilö oli ruskeasävyinen ja sen keskiselässä ja kyljissä oli vaaleita juovia ja täpliä. Yhtä hyvin ne olisivat voineet olla tummiakin.

Sisilisko syö hyönteisiä, hämähäkkejä ja matoja. Joskus se voi ottaa myös perhosia. Talveksi se vaipuu horrokseen johonkin sopivaan koloon, ison kiven tai tukin alle.

Naaras alkaa odottaa poikasia loppukeväällä. Kerralla se saa 3-10 poikasta. Ne syntyvät 2-3 kuukauden kuluttua elävinä poikasina, eivät munina. Poikaset ovat syntyessään vain 3-4 cm ja vuoden vanhoina noin 10 cm pitkiä.

Sukukypsäksi sisilisko tulee vasta neljäntenä kesänään. Tämä naarassisilisko oli siis todennäköisesti vielä aika nuori. Ehkä sillä olisi poikasia ensi elokuussa. - P. P.

torstai 29. joulukuuta 2016

Kirjosieppoperheiden elämää

Kesän pikkulintuja saatiin tarkkailla aivan pihapiirissä. Luontokerhon kamerapöntössä pesi tänä kesänä useamman talitiais- ja sinitiaisperheen jälkeen yllättäen kirjosieppoperhe.

Kirjosieppokoiras ja -naaras on helppo erottaa toisistaan. Koiras on musta-valkokirjava, naaras taas vaaleampi ruskea-valkokirjava. Poikaset ovat melko tummia vaaleankirjavaa vatsaa lukuunottamatta.

Kirjosieppokoiras ja -naaras. Kuvat: P. P.

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) kuuluu varpuslintuihin. Se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, jolle kelpaa kaikenlaiset kolot, kuten linnunpöntöt.

Kirjosiepponaaras ja -koiras kotipöntöllään. Kuvat: P. P.

Yleensä kirjosiepot täyttävät viimeisetkin vapaaksi jääneet pöntöt, jonain vuonna pesimiseen ovat kelvanneet jopa ripustamatta jääneet pöntöt. Kirjosieppojen elämää onkin päästy tarkkailemaan useassa kodissa moneen otteeseen. Ympäristön valoisat seka- ja havumetsät ovat selvästi niiden mieleen.

Kirjosieppokoiras ja -naaras ruokintaretkillä. Kuvat: P. P.

Siepoille sopivin pönttö on lentoaukoltaan 28 mm, siis sama kuin useimmille tiaisille. Sille kelpaa kuitenkin myös isompi 32 mm:n  lentoaukko, se jonka talitiainen tarvitsee mahtuakseen pönttöön. Kirjosieppo on solakka ja vain noin 12-13,5 cm pitkä.

Kirjosieppoisä reviirillään. Kuva: P. P.

Yleensä kirjosieppo munii 5-7 munaa. Kamerapönttöönkin ilmestyi 6 munaa toukokuun lopulla. Niiden hautomista seurattiin pari viikkoa, minkä jälkeen poikaset kuoriutuivat ja alkoi lähes tauoton ruokinta.

Kirjosieppojen elämää oli hauska seurata ruudulta lintuja häiritsemättä. Nurkan takana molemmat aikuiset kantoivat poikasille ruokaa ja pesän siivouksesta näytti huolehtivan emolintu. Sama työnjako oli aiemmin todettu myös talitiaisilla.


  Kamerapöntön kirjosiepon pesä. Kuvat: P. P.

Pienin poikanen tuntui melkein aina olevan muiden alla näkymättömissä, erityisesti kun poikaset kasvoivat ja pöntössä oli ahdasta. Juhannusaattona poikaset sitten lähtivät pöntöstä. Yksi kerrallaan niitä alkoi kiinnostaa ulkomaailmaan tähyily ja ne pyrähtelivät pöntön lentoaukkoa kohti.

Sitten kaikki muut olivat jättäneet pesän, paitsi pienin poikanen. Se jäi vielä pönttöön ja sirkutti siellä yksinäisenä, mutta muiden esimerkin innostamana sekin ponkaisi tiensä ulos - ja sitten pönttö oli tyhjä. Aamulla siellä oli vielä ollut vilskettä, mutta kesän mittaankaan pönttöön ei enää palattu, eikä sinne tullut uutta pesintää.

Kirjosiepon poikaset vm. 2016. Kuva: P. P.

Parin päivän päästä kirjosiepot järjestivät kuitenkin yllätyksen. Juhannuspäivänä jostain lähimetsästä kuului jatkuvaa pientä sirkutusta. Varovainen tarkkailu äänen lähteestä tuotti tulosta.

Kirjosiepon poikasten ruokintaa. Kuva: P. P.

Emolintu ruokki kolmea oksan päällä kököttävää pikkuista. Poikaset nauttivat auringonpaisteesta ja kerjäsivät ruokaa aina, kun ne huomasivat emon olevan lähistöllä. Varmaan se oli kamerapöntön kirjosieppoperhe. - P. P.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Oravan muuttopuuhat

Kesäkuun puolivälin jälkeen päästiin todistamaan hiukan erilaista luontotapahtumaa.

Luontokerhon pihapiirissä on aina majaillut oravia, vähintään pari kolme niistä on tullut talvisin lintulaudallekin. Muutaman linnunpöntönkin ne ovat varanneet omaan käyttöönsä ja suurentaneet pönttöjen kulkuaukot itselleen sopiviksi.


Harvemmin oravat ovat kuitenkaan juosseet näkyville kesällä, mitä nyt puusta toiseen ovat hyppineet. Toisin kävi yhtenä yhtenä kesäkuisena iltapäivänä.

Orava juoksi kiireesti pihan poikki jotain suussaan kantaen ja palasi hetken kuluttua takaisin. Mitä ihmettä sillä oli mielessään? Yhtä nopeasti kameraa hakemaan ja odottamaan, jos kurre tulisi takaisin.

Oravan kiireet. Kuva: P. P.

Ja tulihan se. Taas pörröhännällä oli suussaan jotain. Pihan poikki hypittyään sen oli pakko pysähtyä hetkiseksi nurmikolle ja korjata otettaan. Poikanen - se kantoi suussaan poikasta, kuten kissaemo kantaa pieniä kissanpoikasia. Montakohan kertaa se oli jo ehtinyt pihan poikki vilistää?

Nurmikon jälkeen se jatkoi kiireesti matkaansa metsään ja katosi mättäiden sekaan. Osattiin kyllä arvella vaihtokodin paikkaa, mutta ei menty häiritsemään sitä - joku syyhän ensimmäisestä kodista muuttoonkin oli.

Oravaemo muuttopuuhissa. Kuva: P. P.

Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijä ja nisäkäs. Sitä tavataan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä lähes koko Euroopan alueella ja Aasian pohjoisosissa. Aikuisen oravan ruumis on noin 18–24 cm pitkä ja sen hännän pituus on noin 14–19 cm. Orava painaa noin 200–400 grammaa.

Orava kantaa poikasiaan noin 35–38 vuorokautta. Ensimmäisen poikueen se saa yleensä huhti–toukokuussa ja toisen myöhemmin kesällä. Poikasia orava saa noin 3–6 ja oravaemo imettää niitä 5–6 viikkoa. Isäorava ei osallistu poikasten hoitoon.

Tässä oravaemo muutti siis luultavasti toista poikuetta varapesäänsä. Nyt nämäkin poikaset ovat jo aika isoja ja kurkkivat puista pihapiirin muuta elämää. - P. P.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Metsäkirkko - Joulurauhan julistaminen metsän eläimille

Aatonaattona 23.12.2016 klo 19.00 
Partakankaalla Kurikan Polvenkylässä

Ohjelma:
Kutsusoitto - Aatos Ilomäki
Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Hartaus - rovasti Raimo Mäki
Yhteislaulu - virsi 21 Enkeli taivaan

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Puhe ja joulurauhan julistus metsän eläimille - pj Jarmo Latvala
Yhteislaulu - virsi 30 Maa on niin kaunis

Joulurauhaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Linja-autokuljetus (ei maksua) Kurikan torilta klo 18.15.
Tienvarsitulet Piirrontieltä. 

Tervetuloa!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Sinitiainen, pihapiirin pikkulintu

Sinitiainen (Cyanistes caeruleus, syn. Parus caeruleus) pesii Suomessa Tornio-Joensuu-linjan eteläpuolella, mutta lajia tavataan myös Lapissa. Lintu on tuttu talviruokinnalta, minkä vuoksi sen touhuja oli hauska seurata myös kesällä.

Sinitiaisen pönttö. Kuva: P. P.

Pihan pöntöistä sinitiainen valitsi uusimman, lentoaukoltaan oravankestävän pöntön. Sinitiainen on harvoja runsastuneita lintuja Suomen luonnossa. Sitä ovat auttaneet talviruokinnan lisäksi myös sopivien pönttöjen tarjonta. Sinitiaiselle sopivan pöntön lentoaukon tulee olla 28-32 mm. Metallireunus aukon ympärillä estää oravaa jyrsimään tietään pönttöön.

Sinitiaisen pesintä alkaa näillä leveysasteilla toukokuussa. Lintu munii noin yleensä 8–12 munaa. Se alkaa hautoa niitä vasta, kun kaikki munat on munittu. Hautominen kestää 13–15 vuorokautta. Kun naaras poistuu syömään, se peittää munat, jotta ne pysyvät lämpiminä.

Sinitiainen. Kuva: P. P.

Molemmat linnut ruokkivat poikasia. Se on kiireistä aikaa ja pesälle täytyy viedä ruokaa ahkerasti. Poikaset oppivat lentämään noin 15-21 vuorokauden ikäisinä, jolloin ne jättävät pöntön. Senkin jälkeen emolinnut ruokkivat poikasiaan, mutta opettavat niitä myös hankkimaan itse ruokaa. Talvella nämäkin poikaset saattavat vierailla talviruokintapaikalla. - P. P.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Sulkia ja sammalia

Sulkia ja sammalia on biologi Terttu Rajalan esikoisrunokokoelma. Se sisältää runoja ja mustavalkokuvia luonnosta. Kirjan valokuvat on ottanut puoliso, luontokuvaaja Esko Rajala.

Runokokoelman ensimmäiset osat sisältävät runoja metsästä ja suolta, tuulesta ja vedestä. Kolmas osa piirtää riipaisevan koskettavia kirjeitä tulevaisuudesta ja neljäs koostuu proosarunoista maailmankaikkeudessa.

Runoista välittyy ilo ja lämpö luontoa kohtaan, mutta myös huoli luonnon säilymisen puolesta.

Runokirjaa voi tilata runoilijalta tai kustantajalta. Sen kirjoituspalkkiot ohjataan Luonnonperintösäätiölle, joka käyttää lahjoitusvarat maanhankintaan suojelutarkoituksiin.

Seikkailut Pohjanmaalla jatkuvat

Retkillä pohjalaisluontoon on odottamattomia seurauksia: niistä saavat alkunsa seikkailut, jotka suuntautuvat Kurikan Jyllinkoskelle, Kauhajoen Pietarinkoskelle, Karijoen Susiluolalle ja Kristiinankaupunkiin.

Christian ja Pete joutuvat lykkäämään Saksaan lähtöä säiden takia, mutta Pete keksii, että he voisivat lähteä sen sijaan Afrikkaan. Lomasta ei kuitenkaan tule mitään, sillä jo lentokoneessa kahden etsivän nenässä alkaa haista mysteeri, ja tällä kertaa se vaikuttaa aivan erinomaisen hankalalta selvitettävältä. Seikkailun lopuksi poikien syliin hyppää yllättäen nelijalkainen karvakasa, jota Christian alkaa kutsua Essiksi.

Kirjan kirjoittajaa, Kristian Peltoniemeä, kiinnostavat kuuluisat nähtävyydet, lukeminen, luonto ja eläimet. Tässä kirjassa ne yhdistyvät seikkailuksi, joka ulottuu Pohjanmaalta Afrikkaan ja Keski-Eurooppaan.

Kahden etsivän kolmatta seikkailua voi ostaa suoraan kirjoittajalta, paikallisista kirjakaupoista tai tilata kustantajalta.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Hirviemo ja hirvenvasa

Hirvi (Alces alces) on nisäkäs. Se on oman heimonsa suurin laji ja Suomen suurin eläin. Hirvi elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa.

Aikuinen hirvi voi olla 3 metriä pitkä. Korkeimmalta kohdalta se on jopa 2,3 metriä korkea ja painaa noin 200–650 kg. Isoimmat hirvisonnit painavat nykyään yleensä korkeintaan 350 kg.

Uroshirvi on selvästi naarasta suurempi ja ainoastaan sillä on sarvet, joko hanko- tai lapiosarvet. Ne uusiutuvat joka vuosi. Hirvellä on lyhyt häntä, se on vain 5–12 cm pitkä.


Hirvet liikkuvat aktiivisimmin aamu- ja iltahämärän aikoihin. Ne elävät pääasiassa yksin, mutta saattavat talvisin muodostaa pieniä ryhmiä.

Keväällä emot lähtevät ryhmästä vasomisajan lähestyessä ja eroavat samalla edellisvuoden poikasestaan. Uuden poikasensa kanssa ne viettävät yhdessä seuraavaan kevääseen. Videolla näkyy hirviemo yhdessä vasansa kanssa heinäkuisena kesäiltana kantatie 67:n varrella Kaskisissa.

Hirvet vaeltavat keväisin ja syksyisin 15–25 kilometriä, mutta nuoret hirvet voivat kulkea pitemmästikin.


Lähde:

Ylikoski, Kai (2016). Hirvilehmä ja vasa. Video. Kuvattu Kaskisissa 07.07.2016 kantatie 67:n varressa.


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Luontokerho puropolulla torstaina 17.11.

Luontokerho tutustuu puropolkuun torstaina 17.11.2016. Pyöräillään palan matkaa, jos sää sallii, patikoidaan puropolkua ja tehdään nuotio. Lähtöaika ja kokoontumispaikka tulevat ilmoittautuneille.

Varustaudu säänmukaisesti riittävän lämpimin vaattein ja kosteutta kestävin jalkinein. Pakkaa reppuun omat eväät ja ota mukaan myös otsalamppu, jotta pimeä ei pääse paluumatkalla yllättämään.

Puro. Kuva: P. P. 

Tervetuloa liikkumaan luonnossa!

PS. Tarkista, että lapsella ja itselläsi on voimassa oleva tapaturmavakuutus.

torstai 3. marraskuuta 2016

Luontokerho nuotioretkellä torstaina 3.11.

Luontokerho tekee nuotioretken torstaina 03.11.2016 klo 16 alkaen. Pyöräillään palan matkaa, patikoidaan ja syödään eväitä nuotiolla. Lähtöaika ja kokoontumispaikka tulevat ilmoittautuneille.

Varustaudu säänmukaisesti riittävän lämpimin vaattein ja kosteutta kestävin jalkinein. Pakkaa reppuun omat eväät ja ota mukaan varmuuden vuoksi myös otsalamppu, jotta pimeä ei pääse paluumatkalla yllättämään.

Nuotiolla. Kuva: P. P. 

Tervetuloa liikkumaan luonnossa!

PS. Tarkista, että lapsella ja itselläsi on voimassa oleva tapaturmavakuutus.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Luontokerho Särkisissä Kurjen kierroksella torstaina 27.10.

Luontokerho patikoi Särkisiin Tainuskylässä (n. 5-6 km) torstaina 27.10.2016. Reitti on osa Kurjenkierrosta ja suurin osa matkasta liikutaan pitkospuita pitkin. Patikoinnin lomassa syödään eväitä nuotiolla. Lähtöaika ja kokoontumispaikka tulevat ilmoittautuneille.

Varustaudu säänmukaisesti riittävän lämpimin vaattein ja kosteutta kestävin jalkinein. Pakkaa reppuun omat eväät ja ota mukaan varmuuden vuoksi myös otsalamppu, jotta pimeä ei pääse paluumatkalla yllättämään. Retki on tarkoitettu kerholaisille vanhempineen.

Kurjen kierroksella Särkisiin. Kuva: K. Peltoniemi. 

Tervetuloa liikkumaan luonnossa!

PS. Tarkista, että lapsella ja itselläsi on voimassa oleva tapaturmavakuutus.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Luontokerho Rauhankankaan metsäreitillä tiistaina 18.10.

Luontokerho patikoi Rauhankankaan metsäreitillä (n. 8,7 km) tiistaina 18.10.2016. Patikoinnin lomassa syödään eväitä nuotiolla. Lähtöaika ja kokoontumispaikka tulevat ilmoittautuneille.

Varustaudu säänmukaisesti ja kosteutta kestävin jalkinein. Pakkaa reppuun omat eväät ja ota mukaan myös otsalamppu, jotta pimeä ei pääse paluumatkalla yllättämään. Retki on tarkoitettu kerholaisille vanhempineen.

Nuotiolla. Kuva: P. P. 

Tervetuloa liikkumaan luonnossa!

PS. Tarkista, että lapsella ja itselläsi on voimassa oleva tapaturmavakuutus.